Eilisestä alkaen lapset käy koulua Drop Centerin tiloissa! Viime viikolla etsittiin lapsia, tilaa oli 15 lapselle ja yhdeksän ilmottautui ainakin toistaiseksi. Ikähaarukka on virallisesti 6-8v, epävirallisesti 5,5v-8,5v. Morian leirillä on varmasti satoja lapsia, joista nyt 9 pääsee kouluun. Tippa meressä..
Opettajat ilman rajoja tosiaan tulivat tänne, osa on muutaman viikon täällä ja osa kolme kuukautta. Opettajia on kaikkiaan 6 ja yksi assistentti. He suunnittelivat kaiken tuntien kulusta lasten kuljetukseen. Opettajilla on pakettiauto jolla he kuskaavat lapset leiriltä Drop Centerille ja takaisin. Etäisyys näiden paikkojen välillä on vajaa 2km.
Ensimmäinen koulupäivä oli eilen ja se meni hienosti! Toki piti vähän joustaa ja vaihtaa suunnitelmia lennosta kun kenelläkään ei ollut tietoa että millainen osaamistaso lapsilla on. Koulunkäynti ei ole ollut jatkuvaa, se on varmaa. Myöskään yhteistä kieltä ei ole. Opettajien äidinkieli on englanti ja lasten farsi. Osa lapsista osaa jonkinverran englantia ja numerot tuli ainakin 30 asti enkuksi tuosta vain. Mutta koitappa selittää että noniin lapsukaiset, kaikki jonoon ja sitten käsien pesun kautta välipalaa syömään. Lapset näkee ruokaa ja syöksyy ottamaan kaiken mistä kerkee saamaan otteen.
Mikä hämmästytti itseä ehkä eniten oli se että miten iloisia lapset oli. Hymyä, naurua ja riemunkiljahduksia riitti. Välipalalla oli vähän nahistelua ja monella heiluu nyrkki aika äkkiä jos jotain kärhämää tulee. Mutta silti, miettien millaisista oloista lapset on tulleet ja millaisissa oloissa he elää nyt. Onpahan edes vähän aikaa jotain jatkuvuutta elämässä kun on koulua.
Opettajat ottavat toistaiseksi myös vetovastuun "aikuisten" enkuntunneista. "Aikuisten" siksi että ikähaarukka on n.13-45v. Tuntien suunnitteluun menee tälläseltä keltanokalta ihan hirveesti aikaa ja energiaa eikä oikeen oo mitään temppuja takataskussa. Näillä opettajilla on vuosikymmenien kokemus opettamisesta joten meininki on sen mukainen. Ai että, nyt me vapaaehtoset, siis minä ja portugalilainen näyttelijä, voidaan keskittyä muihin hommiin ja saatiin alustava uusi lukujärjestys.
Lapsilla on koulua klo. 10-13. Samaan aikaan yläkerrassa on naisten käsityö/hengailuhetki. Ollaan mietitty asiaa ja kuunneltu naisia. He ei koe oloaan mukavaksi alakerrassa kun on isot ikkunat suoraan kadulle ja siellä kulkee miehiä. Yläkerta on tässä mielessä parempi. Lisäksi ainoat olemassaolevat ompelukoneet on yläkerrassa. Nyt naisillakin on mahdollisuus käyttää niitä. Uusi vapaaehtoistyöntekijämme leiristä, Nooria, lupasi levittää sanaa joten odotamme että pian yläkerta on aamuisin täynnä naisia. Myös kielimuuri on aina yksi ongelma joka nyt ratkeaa Noorian ja hänen siskonsa avulla. Siskonsa on ollut tulkki USA:n armeijalle Afganistanissa. Niin ja USA sitten lähti sieltä ja jätti heitä auttaneet tulkit oman onnensa nojaan. Noorian sisko ei todellakaan ole ainoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti