Big problem my friend

Aika monella ei tunnu olevan tietoa että mitä Kreikan saarilla tapahtuu. Pahin pakolaiskriisi oli muutama vuosi sitten, mutta ihmisvirta ei ole vieläkään loppunut. Viimeksi eilen vene oli tulossa kohti Kreikkaa, 54 ihmistä kyydissä ja yhdelläkään ei ollut pelastusliivejä. Vene otti vettä ja alkoi uppoamaan. Neljävuotias tyttö hukkui.

Morian pakolaisleiriä kutsutaan Euroopan Quantamoksi. Sitä kuvaillaan helvetiksi maan päällä. Ruokaa jonotetaan pari tuntia joka kerta. Lapset vahingoittavat itseään ja tekevät itsemurhia. Traumatisoituneet ihmiset on pakattu sillipurkkiin joka lilluu saastassa. Että sinne ne onnekkaat lapset, jotka selviävät meren yli, sitten pääsevät.
Virallisesti Moria on ihan ok paikka. Toki kaikenlainen kuvaaminen siellä on kielletty ja jos jotain tietoa, ilman kuviakin, postaa sosiaaliseen mediaan niin uhkauksia väkivallasta ja poliisista alkaa satelemaan. Jotkut sanovat että päättäjät tekevät Morian leiristä tahallaan huonon jotta sana leviäisi ja ihmiset lakkaisivat tulemasta meren yli sinne.
Väkivaltaa ja rauhattomuutta on leirin sisällä ja sen ympärillä. Muutama viikko sitten miehillä oli tullut sanaharkkaa ja se päättyi siihen että toiselta katkaistiin pää.
Sähköä ei usein ole ollenkaan.

Yksi ilta laitettiin kollegan kanssa lapset maalaamaan. Jee kivaa, kaikki olivat innoissaan ja maalasivat monta paperia. Kuvissa oli pommeja, perhe, meri, rikkinäinen vene, koti jota ei enää ole olemassa.

Lapsilla on päällä talvitakit ja -kengät. Monillakaan ei ole sukkia. Tekee pahaa katsoa niitä pieniä paljaita varpaita laattalattialla. Yhdellä pojalla oli muovipussit kenkien sisällä. Keli on kostea ja kylmä joten vaatteiden kuivattaminen sisälläkin on hankalaa. Saati sitten ulkona vesisateessa.
Silti suurinosa lapsista leikkii iloisesti, pyytää mukaan pelaamaan korttia ja mussuttaa keksiä. Toki ei kaikki. Niitä lapsia on raskainta katsoa. Mikään lelu ei kiinnosta, silmissä näkyy vain raskas suru. Ja ne vanhemmat. Monet tuuppaavat lapset sisälle lelujen ääreen, käpertyvät sähkötakan eteen kuivattelemaan märkiä lapasia ja ryystävät kuuman teensä. Ei ole voimia vahtia lasta ja iloita piirustuksista ja saavutuksista.

Juttelin yhden naisen kanssa. Hän on täällä kahden siskon ja äitinsä kanssa. Isää ei ole, hän lähti ajat sitten. Oletattavasti siksi kun perheessä on kolme tytärtä eikä yhtään poikaa.
Tämä samainen nainen on ollut vapaaehtoisena Drop Centerissä. Yhtenä aamuna hän tuli sinne ja pahoitteli kun ei edellispäivänä tullut vaikka oli niin sovittu. Mutta kun teltta romahti ja hän ei siksi päässyt tulemaan. Joo, noh ehkä siinä vaiheessa kun oma koti, teltta, on romahtanut niin ei tarvis murehtia tollasia.



Meidän reippaille koululaisille Drop Centerissä tarjotaan välipala; hedelmä ja keksi. Suurinosa lapsista pyytää talouspaperia, käärivät keksinsä siihen ja tunkevat taskuun. Samalla kun mutustavat niin monta palaa hedelmää kun kerkiävät.
















Eilen pari 12-vuotiasta poikaa tuli käymään. Heillä oli kaksi isoa pussillista kalaa. Vähän epäiltiin että tuskin ovat itse kalastaneet sellaista määrää. Eli kalat on ostettu tai vaihdettu. Onko pojat olleet koko päivän kalastusveneessä töissä, vaihtaneet vaatteita tai muuta omaisuutta ruokaan vai myyneet itseään. Siitä ei ole tietoa.

Tämmösiä ihmiskohtaloita täällä on. Ja nämä ei ole pahimmasta päästä. Ennenkuin alkaa pakolaisvastaiseksi ja vaatii rajojen sulkemista niin kannattaa miettiä näitä ihmisiä hetki.