Tosiaan usein olen ajatellut että ois kiva tehdä jotain vapaaehtoisesti. En sitten kuitenkaan ole ikinä osannut sitoutua mihinkään vapaaehtoistöihin. Muun elämän ja työn ja kaiken ohessa tekeminen tuntuu hankalalta. En oikeen ole sellanen duracelpupunen ja tee sataa eri asiaa samaan aikaan. Mieluummin teen yhden asian kerrallaan. Koskaan ei voi tietää missä on hetken päästä. Esimerkiksi viime kesänä kun Kuopiosta ei tuntunut töitä löytyvän niin lähdin sitten Lappiin töihin.. Oispa ollut kiva kun oisin ollut sitoutunut johonkin vapaaehtoishommaan ja sitten ilmottanut että Juu niin tuota en nyt sitten tuukkaan ainakaan pariin kuukauteen kun keksin tälläsen homman.
Vähän samantyylinen aivopieru tämäkin kyllä oli.. Mietin että oispa kiva lähtee ja noniin toisaalta tossa loppuvuodesta vois olla sellanen sauma et voisin lähtee, pitäisköhän harkita asiaa. Sitten eikun googlettamaan. Kattelin kaikkea Somaliasta Jemeniin. Mietin että ehkä en nyt aijo olla kovin kauaa reissussa niin oisko järkevämpää valita joku vähän tutumpi kulttuuri ja maa joka ei olis hyvin kaukana. Sitten löytyi Kreikka ja Kreikan pakolaistulva ja huutava pula työntekijöistä. Kypsyteltiin äitin kanssa asiaa parisen tuntia. Äitihän oli sitä mieltä että tottakai kannattaa lähteä. Sitten kohdetta valitsemaan ja hakemus lähti samalla kertaa. Norjalainen järjestö Dråpen i Havet vaikutti luotettavalta. Sieltä löytyi infot myös englanniksi ja sanottiin että kaikki ovat tervetulleita töihin kunhan täyttävät muutaman kriteerin: pitää olla yli 25v, pitää pystyä sitoutumaan työhön vähintään 10 päiväksi, pitää olla joustava ja ennen kaikkea pitää olla valmis käärimään hihat ja tekemään pitkää päivää töitä.
Sekin vaikutti valintaan että järjestö ei peri vapaaehtoistyöntekijöiltä viikko/kk maksua. Tai no okei perii, 10e/kk. Aika moni järjestö perii isompia rahoja, summat vaihtelevat riippuen kohteesta. Puhutaan kuitenkin sadoista dollareista.
Taisi mennä kolme viikkoa odotellessa kunnes sitten sähköpostiin kilahti viesti että tervetuloa. Siitä sitten lentoja ostamaan. Tein niinkin fiksun valinnan että ostin sellasen lennon joka lähtee kuuden maissa. Aamulla. Eli mun pitää olla kentällä joskus neljän jälkeen. Aamulla. Eli kun vien kissat hoitoon äitille Paimioon niin mun pitää lähteä bussilla kohti Helsinki-Vantaata about kahdelta, aamulla. Voi venäjä ja siitä sellanen mukava 8,5 tunnin matkustus ni ai että on fressi olo. Noh kerrankos sitä.
Hyväksymisen jälkeen sai kutsun Facebookki ryhmään jossa on muitakin pian Lesvokselle saapuvia DiH eli Dråpen i Havet ihmisiä. Sieltä vähän vinkkiä että mistä kannattaa asuntoa katsella. Loppujen lopuksi löysin kämpän Airbnb:n kautta. Kuulema saarella on ollut jonkin verran skismaa paikallisten ja pakolaisten kanssa että kaikki ei todellakaan halua majottaa näitä pirulaisia jotka auttavat pakolaisia. Itse pääsin aika helpolla kun äkkiä se asunto sitten löytyi. Oikein mukavan sellasen pienen pienen sivukadun varrella, eksyn varmana ainakin sata kertaa.
Mutta niin, ei se hakuprosessi kovin kummoinen ollut. Eikä tainnut olla ajatusprosessikaan. Nyt sitten taas odotellaan. Joulua ja lähtöä.
Kuvassa on nuolella merkattu saari jonne menen. Kuten näkyy niin Turkki on melkoisen lähellä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti